Jee, päästään tekemään jotain analysoimisen sijaan. Kiitti Martin kun palasit! Eli pitkän poissaolon jälkeen olemme päässet tylsät teoriat läpikäydyksi, ja voimme alkaa suunnittelemaan sivustoa. Omani "asiakkaana" toimii Lahden Eläinsuojeluyhdistys ry. Nyt vaan harmaita aivosoluja rapsuttelemaan, että mitenkäs niitä sivuja tehtiinkään. Myös juuri linkkien nimet olisi saatava mahdollisimman selkeäksi, ilmiselvästi nyt on benchmarkkauksen paikka. Hoplaa!

Ensiksi ikävät velvollisuudet pois alta.

Teimme koulussa parityön, ja jouduimme ajattelemaan. Se teki kipeää.

Nyt asiaan: Löysin sähköpostini kätköistä aarteen, jossa on mokia ja sanelukukkasia 2000-luvun alkupuolen lehdistä. Kello on 10 vaille kahdeksan ja herätykello soi kohta, mutta mie olen jo virkkuna ylhäällä ja nauran ääneen. Päivä ei voisi paremmin alkaa :)

Jos jollakulla ei tämä torstai alkanut yhtä hilpeissä merkeissä, niin laitanpa muutaman (omasta mielestäni parhaan) jutun tänne teidän iloksi.

Mies löi liikuntarajoitteista miestä pankkiautomaatilla.
Otsikko Koti-Kajaanissa 15.1.

Ex-vaimonsa tuolin alla räjäyttänyt vangittiin.
Otsikko Keskisuomalaisessa 17.7.

Linja-autossa oli yli 50 ihmistä. Mukana oli myös kolme opettajaa.
Helsingin Sanomat 14.4.

Oravan löytyminen ei vielä tarkoita sitä, että niitä pesisi lähistöllä. Se tarkoittaa vain, että kuollut yksilö on liikuskellut alueella.
Savon Sanomat 2.7.

Ne, jotka ovat päivittäin jutelleet vainajan kanssa selviävät tablettilääkityksellä.
Savon Sanomat 7.1.

Hän on joutunut mielisairaalaan, koska tappoi 12-vuotiaan äitinsä ja tämän rakastajan.
Kansan Uutiset 27.3.

Virkoja ei lakkauteta, vaan ne vähenevät luonnollisen poistuman kautta. Virkojen vähentymistä tapahtuu, sillä toista koulutoimenjohtajaa ei aiota täyttää, vaan lopettaa se.
Hangon lehti 13.10.  

Loppuun vielä teaseri: puhun seuraavalla kerralla jotain oppmistani asioista, I promise :)

Maailman parantaminen blogissa on niin turhaa että jatkan sitä, koska se on ainoa tapa, jolla aion maailman sairauksia hoitaa (verenluovutuksen lisäksi, mikä onkin harvinaisen rankkaa puuhaa).

Meidät yritetään kouluttaa kriittisiksi älyköiksi, jotka pistävät okuläärit nenälleen ja nyrpistelevät sitten naamaansa kaikelle rahvaanomaiselle ja markkinavoimien omistamalle. Hei, ihan tiedoksi vaan, miusta Seiska on hyvä lehti. Luen sen aina, jos sen käsiini saan pizzaa odotellessa.

Tämän blogin pitäisi olla myös älykäs oppimispäiväkirja, jolla peilailen sosiaalisen median ja verkon säpinää nykyajan viestintään. Tai jotain. Mutta voisiko joku kiva ihminen opettaa, miten oppimispäiväkirjoja kirjoitetaan, mie kun en osaa kirjoittaa edes tavallista päiväkirjaa. Sillo viimeeksi kun koulu miut pakotti tämän "mainion" oppimiskeinon pariin, onnistuin vain pahoittamaan opettajan mielen.

Tämä teksti on huono, siinä ei ole mitään punaista lankaa eivätkä kappaleet ole sidoksissa toisiinsa, jätän sen silti tänne itselleni varoittavaksi esimerkiksi, mitä tapahtuu, kun yritän kirjoittaa oppimispäiväkirjaa. Ei vaan onnaa. Nyt menen rakentamaan palapeliä.

Rakas päiväkirja, mitä opimme verkossa viestimisen ihmeellisestä maailmasta? Ainakin sen, että netti on täällä ja se luikertelee jokaisen arkisiin askareisiin. Mutta kuinka monta ihmistä uuden globaalin yhteisön ulkopuolella tunnet? Minun isäni on ainakin autuaasti kaiken nettihössötyksen ohittama, vaikka mies on ihan moderni ja lähes poika mieleltään.

Ilman nettiä kuka tahansa on pahasti outsider, kaikki ohjeet ja tieto löytyy netistä. Sinne ohjataan kansalalaisia jos he haluavat saada lisätietoja jostakin asiasta, siellä on televisio-ohjelmat ja sieltä voi hoitaa pankkiasiat ja ostaa auton. Minulla käy sääliksi ihmisiä, jotka kylmästi jätetään tiensivuun verkon voittokulun polulla.

Älkää ihmiset unohtako vanhoja hyviksi koettuja keinoja, älkää lakkauttako syrjäseutujen palveluita, lähilehtiä tai teksti-tv:tä. Kaikki eivät voi eivätkä osaa mennä kylpemään tiedon lähteille world wide webiin.